Yhden naisen illallinen

Päivän kokeiluksi valikoitui
Meriahventa ja rapeaa pancettaa
bataattisose & vihanneksia assialaisittain
nopea marjajäätelö

sitruuna-inkiväärijuoma (sivu 180).

 
Tästä tuli televisioversiokin muutama päivä sitten ja kaivelin ohjeen kirjasta. "Pancetta" on sitten pekonia... Olisi sananen vaihdettavana tämän kirjan käännöksestä. Tv:ssä esitettynä reseptin ohjeet eivät olleet ihan samanlaisia kuin kirjassa. Järjestys oli vähän erilainen ja bataattien osalta ohjeessa sanottiin, että voi laittaa muovikulhoon kelmulla katettuna. Tv-ojelmassa bataatit laitettiin minigrip-pussiin. No, molempi parempi.

Raaka-aineet
Ostopaikka oli tänään Prisma (Leppävaaran Sello), joten valinnanvaraa oli vähän enemmän. Siitä huolimatta asioita jäi uupumaan: tuoretta korianteria ja tuoretta  inkivääriä ei löytynyt.
Meriahventa ei ollut kalatiskillä. Tavallista ahventa oli, mutta fileissä ei ollut nahkaa jäljellä, mikä oli harmillista. Ainoat fileet, joissa oli toisella puolella nahka jäljellä, olivat siikaa, joten päädyin sitten tavalliseen ahveneen ilman nahkaa.
Mangochutney, joka on bataattisoseen maustaja, jäi puuttumaan myös. Hyllystä löytyi mangohilloa, jota ostin. Arvelin, että voisin lisätä etikkaa ja sinappia hippusen ja tehdä  oman "pika-chutneyn".
Parsaa ei ollut, joten sen korvasin ohuilla vihreillä pavuilla. 

Bataattisose
Harmillista kyllä en tajunnut ottaa kuvaa bataateista. Jos ei muuten, niin ihan huumorisyistä! Olivat mikrossa liian kauan ja niin lime kuin bataatinpalat kuivahtivat ja vähän kärähtivät. Bataattien kuori muuttui myös sitkaaksi. Bataattien kuorien harjaaminen kuorimisen sijasta voi olla nopeaa ja kätevää, mutta ei se kyllä kuorimista oikeasti korvaa. Jatkossa taidan nähdä sen vaivan, että kuorin bataatin "aikahukasta" huolimatta. Joten jäin siis ilman bataattisosetta, ja näin ollen ei tullut myöskään kokeiltua, millaisen  "pika-chutneyn" olisin saanut aikaan.

Ahvenfileet pekonin kera

Ahvenfileiden ja pekonin paistaminen muun puuhailun lomassa sujui hyvin ja helposti ja lopputuloskin oli maukas huolimatta fileiden nahattomuudesta. Pellkäsin että saisin vain kuivia käppyröitä, mutta onneksi niin ei käynyt. Salaisuus lienee siinä, että malttaa pitää paistinpannun riittävän lempeällä lämmöllä.

Vihanneksia aasialaisittain
Näihin tehtiin ensin maustekastike kulhon pohjalle: chiliä, valkosipulia, soijaa, oliiviöljyä ja seesamiöljyä. Tästä tuli aika kivan makuista. Lämpimät vihannekset sitten sekoitettiin kastikkeen kanssa. Sinkkunaisen illalliseksi sopi oikein hyvin. Bataattisoseen jäätyä pois olisi voinut olla vähän köyhää tarjottavaa ruokavieraille, jos sellaisia olisi ollut.

Sitrunaa-inkiväärijuoma

Tässä ei siis ollut tuoretta inkivääriä ja kivennäisveden sijasta käytin tavallista vettä. Joten veden lisäksi siinä oli vain purkillinen Laitilan sitruunasoodaa, jäitä ja muutama tuoreen mintun lehti. Juoma oli kivan makuinen. Ehkä inkiväärin poisjättäminen oli ihan hyväkin. Ruokajuomina en näitä kyllä oikein ymmärrä, mutta saunajuomaksi tai kesän janojuomaksi voisin tätä jatkossa tehdä.

Marjajäätelö

Tämä oli oikeastaan smoothie - tai "pehmilö", kuten minä sitä kutsun -  sillä erolla vaan, että kaikkea ei sekoitettu yhteen, vaan tuoreet marjat laitettiin kulhoon kokonaisia ja pakastemarjat murskattiin jogurtin, hunajan ja mintun kera.  Ihan hyvää. Vähän mielikuvitukseton jälkiruoka ehkä. Mutta hyvää joka tapauksessa.




Lopputulema: 
Kyllä tällä yksi nainen kylläiseksi tuli. Reseptin muokkaaminen yhdelle hengelle sopivaksi oli hieman hankalaa,koska väkisin tulee ekstraa esim. vihannesten kastikkeesta. Bataattisoseen epäonnistuminen oli takaisku, mutta sitä täytyy kokeilla joskus toiste. Kalan valmistaminen yhdessä pekonin kanssa on hyvä idea. Aikaa meni 35 minuuttia, johon aikaan kuului kauppakassien tyhjentäminen jääkaappin ja esivalmistelut, ruoan valmistaminen ja tarjollepano. Jamien laskutapaan ei kuulu tuo kauppakassien tyhjennys ja esivalmistelut, joten jos ne poistaa, taisin päästä aika tasan siihen 30 minuuttiin.

Kikherneistä suolaista ja makeaa

Viikonlopun matkailun jälkeen teki mieli tosiaan tehdä ruokaa nopeasti. Joten Jamien 30 minuutin kokkaukset eivät päässeet kokeilulistalle - ne ovat tosielämässä liian työläitä. Vähintäänkin niiden raaka-aineiden hankkiminen kestää kauan, kun kaikenlaisia outouksia pitää etsiä suomalaisesta talvisesta valintamyymälästä tai pitää keksiä korvikkeita.

Tänään kokeiluun pääsi kaksi reseptiä, joiden ydinraaka-aine on kik-herneet. Ostopaikka oli Alepa, joten siellä on rajalliset valikoimat eikä resepti voi olla kovin eksoottinen. Suolainen resepti on KG-lehdestä viime keväältä ja makea resepti on viimeisimmästä Olivia-lehdestä (2/13). Suurin osa kakkuun tarvittavasta raaka-aineista oli jo kaapissa, ihan kaikkia ei ehkä olisi Alepasta löytynyt.

Kasvispyttipannu:
200 g kesäkurpitsaa
3 porkkanaa
1 prk kypsiä kikherneitä
200 g halloumijuustoa
kevätsipulia
10 kirsikkatomaattia
öljyä
mustapippuria
(suolaa)

Kevätsipulia ei kaupasta löytynyt, joten se korvaantui purjolla. Porkkanoiden sijaan ostin miniporkkanoita, koska olivat söpöjä. Mustapippuria ja suolaa en käyttänyt lainkaan. Juustosta ja herneistä tuli riittävästi makua.
Ohjeen mukaan kaikki ainekset vaan paloiteltiin, ensin kypsyteltiin pannulla 10 minuuttia kesäkurpitsaa ja porkkanaa, sitten lisättiin kikherneet ja halloumi ja paistettiin käännellen 5 minuuttia. Sitten lisättiin sipuli, tomaatit ja mausteet (if any, itse en lisännyt). Yksinkertaista ja hyvää. Seuraavalla kerralla tekisin kyllä niin, että paistaisin halloumin eri pannulla. Kasviksista tulee nestettä ja juusto ei pysy ihan kuosissa. Jos on joukossa ennakkoluuloisia syöjiä, niin ei kannata sanoa kikherneistä mitään. Sitä ei tietämätön huomaa, mitä ne ovat. Ei kauhean esteettinen annos, mutta makua ei haitannut.

Suklaa-kikherne-kakku
150g  tummaa suklaata (käytin Rainbow'n tummaa leivontasuklaata)
50 g voita
1,5 dl kypsiä kikherneitä
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl pinjansiemeniä
4 kananmunaa
2 dl ruokosokeria
3 rkl riisijauhoja tai vehnäjauhoja (käytin vehnäjauhoja)
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl chilijauhetta
1/2 tl kanelia
Pinnalle: tomusokeria

1. Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä, kunnes suklaa alkaa sulaa. Nosta liedeltä.
2. Soseuta kikherneet nuijalla tai sauvasekoittimella. Rouhi pekaanipähkinät ja pinjansiemenet veitsellä.
3. Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti sekaisin. Sekoita joukkoon suklaaseos, kikherneet, pähkinät ja pinjansiement.
4. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinan joukkoon.
5. Aseta leivinpaperi 22-senttisen irtopohjavuoan reunojen ja pohjan väliin. Kaada taikina vuokaan. Kypsennä 175-asteisen uunin keskitasolla 35 minuuttia.
6. Anna kakun vetäytyä vuoassa puolisen tuntia. Irrota vuoan reuna ja nosta kakku tarjoiluastiaan. Siivilöi kakun pinnalle tomusokeria.
7. Tarjoa kakun kanssa vaniljalla maustettua löysää kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä.

Kakku onnistui ihan hyvin. Herneet, pähkinät ja siemenet survoin kyllä tehosekoittimella. Pekaanipähkinöitä ei ollut ihan desiä, mutta eipä tuo haitannut. Uunissa kakku nousi epätasaisesti, mikä ehkä johtuu uunistani. Olisi pitänyt varmaan käännellä vuokaa. Irrotettaessa vuoasta kakun reuna murtui. Ehkä se olisi ollut estettävissä jos olisin voidellut vuoan reunan, mutta se oli teflon-vuoka ja ajattelin, ettei tarvitse. Sitä jäin miettimään, voisiko vehnäjauhot korvata mantelijauheella, mutta ehkä ei. Kaiketin jonkun verran gluteenia tarvitaan ja sitä ei mantelijauheessa ole. Mutta en ole asiantuntija, joten parhaiten asia selvinnee, jos joskus tekee kokeiluversion mantelijauheella.

Maku oli vallan mainio. Laitoin lisukkeeksi vaniljajäätelöä ja punaherukoita. Kakun makeus ja täyteläisyys sopi hyvin punaherukoiden kanssa yhteen. Toisaalta mutakakuksi tämä ei ollut ihan jähmeintä kamaa, ehkä pähkinät, siemenet ja herneet vähän tekivät sen "kevyemmäksi", vaikkakaan ei kyllä kalorien puolesta! Aikamoinen kalorijätti tämä nimittäin oli. Nyt sitä on sitten iso vuoka... Kukahan söisi?!

Jos lasten kanssa kokkailee, niin tää mutakakku on aika kiva. Siinä ei ole paljon vaahdotteluja, vaan tavaraa vaan läntätään yhteen nippuun ja laitetaan uuniin.  Tosin suklaan sulattelu kattilassa vaatii vähän vahtimista ja varovaisuutta, samoin tehosekoittimen käyttö, jos sitä käyttää pähkinöiden ja herneiden survomiseen.

Muutoin, suosittelen lämpimästi kik-hernepäivää. Laiskan naisen kokkausta!

Pastaa ja kesäkurpitsasalaattia:

Jamien keittokirjan resepti sivulta 26:
Pasta (nimenä vain pasta, mutta oli itse asiassa anjovispastaa)
Kesäkurpitsasalaatti (tässä käytettiin nimestä huolimatta myös mozzarellaa)
Proscioutto-melonisalaatti

Raaka-aineiden hankinta Espoon Lähderannan S-marketista.

Raaka-aineet
Pastaan piti hankkia mm. orecchiette pastaa ja violettia parsakaalia. Kumpaakaan ei löytynyt, joten pastana oli värikästä fusillia ja parsakaalina oli vain tavallista vihreää. Harkitsin punakaalia lisäämään väriä, mutta arvelin sen kypsentämisen olevan niin erilaista, että en ryhtynyt uskaliaaksi. Muutoin vaadittavat aineet (anjovis, tavallinen parsakaali, tuoreet yrtit, kaprikset ja tarvittavat juustot (cheddar ja parmesan)  löytyivät).
Kesäkurpitsasalaattiin olisi pitänyt löytyä "pieniä, värikkäitä" kesäkurpitsoja. No, S-marketissa on vain niitä yhden koon kesäkurpitsoja ja värinäkin vain vihreä, joten niihin oli tyytyminen. Väriksi lisäsin tässä resepetissä kirsikkatomaatteja, koska pelkkä kesäkurpitsa on niin väritöntä. Mozzarella, jota salaatiin myös laitettiin, löytyi kivana helmimozzarellana. Sai pieniä pyöreitä palleroita eikä tarivnnut leikata mitään.
Proscioutto-kinkkua löytyi, samoin cantaloupe-melonia, jota tarviittiin kinkun seuraksi.

Tältä ruoat näyttivät:

Pasta:
Tässä piti tehdä anjovistahna, jota kypsenneltiin pannulla ja pasta ja parsakaalit keiteltiin kattilassa. Ohje tuntui vähän sekavalta suomenkielisessä versiossa. Jossain viheessa piti keittää lisää vettä, mutta paljon myöhemmin kävi ilmi, mitä varten. Englanninkielisessä syy lisäveden keittelyyn kerrottiin jo keittämisen yhteydessä. Itseltä lisävesi jäi siis käyttämättä  vaikka parsakaali-pasta olisi sitä vähän tarvinnut. Kestää ilmeisesti oman aikansa ennen kuin näitä ohjeita oppii lukemaan, kun ne etenevät työvaiheittain eikä resepteittäin. Pasta oli ihan hyvää, mutta ei sinänsä vienyt kieltä mennessään. Chilipalkojen käyttöä vierastin, mutta ruoasta ei liian tulista tullut. Suolaa olisin saanut käyttää vähän krouvimmin.

Kesäkurpitsasalaatti:
Tästä tuli tavanomaista ja ruokavieraalle tämä maistui paremmin kuin pasta ja prosciutto... Valmistaminen yksinkertaista. Väriltään jää vähän valjuksi. Olisi kiva nähdä, millaisia ovat "pienet, värikkäät" kesäkurpitsat.

Prosciutto-meloni:
Kiva idea tässä oli se, että meloni kaiverreltiin lusikalla meloninpuolikkaasta. Perinteisesti leikkelen melonin viipaleiksi ja sitten kuutioiksi. Lusikan käyttäminen oli nopeampaa ja kätevämpää ja tuloskin nätimpi. Mausteeksi laitettiin balsamiviinietikkaa ja se toimi melonin kanssa minusta ihan hyvin (ei purrut ruokavieraaseen kylläkään). Seuraavana päivänä tosin se ei enää ollut ihan niin hyvää, etikan maku voimistui yön yli melonissa aavistuksen liikaa.

Tähän ruokaan ei kuulunut jälkiruokaa, mikä oli minusta puute. Mutta ruokavalion seurannan kannalta tietysti parempi. Raaka-aineet olivat edullisia. Valmistukseen meni 45 minuuttia, mutta osa siitä meni uuden monitoimikoneen käytön ihmettelyyn ja ruokaohjeiden ymmärtämiseen. Ohjeessa esim. puhuttiin monitoimikoneen sekoitinterästä, mutta minun koneessani sellaista ei ollut. Päädyin kuvien perusteella siihen, että minun koneessa se on "monitoimiterä". Jälkikäteen ihmettelin, miksi tehosekoitin ei käytetty. Olisi minusta ollut kätevämpää basilika-öljykastikkeen tekemiseen.

Siirtyvätkö nämä uusintalistalleni... sitä en osaa ihan varmasti sanoa. Prosciutto-melonia varmaan joskus tulen käyttämään, mutta tuohon pastaan pitää löytää jotain muita makuja tai testata siitä uudelleen. Se ei ihan niin maukasta ollut kuin olisin toivonut. Kesäkurpitsa-mozzarellasalaatti oli ihan ok. Sen muunnelmia tulee varmaan esiintymään, kun pitää tyhjentää jääkaappia.

Kanaa ja kaalisalaattia

Päivän ateriaksi valikoitui sivun 118 resepti:
Täytetyt broilerin rintapalat
Paistettua parsaa ja terttutomaatteja
Kaalisalaatti
Englantilainen mocktail
Jäätelökahvi
Kuvat otettu kännykkäkameralla, joten kuvien laatu ei kovin kummoinen. 

Ostopaikka:
Tällä kertaa tein ostokset Lähderannan S-marketissa, jossa on vähän laajempi tarjonta kuin Viherlaakson Alepassa, joka on varsinaisesti kotikauppani. Satunnaisesti teen ostoksia myös Sellon Prismassa, mutta en ole havainnut, että prisman valikoimat olisi näiden Oliverin reseptien kannalta olennaisesti parempi paikka.

Raaka-aineiden hankinta:
Kaupasta ei löytynyt broilerin rintafileitä, joissa olisi ollut nahka. Joten ostoskoriin päätyi nahattomia rintafileitä. Parsaa ei  myöskään löytynyt, ei tuoreena eikä säilykkeenä, joten korvasin sen ohuilla, vihreillä pavuilla, joita oli kotona pakastimessa. Kaalisalaatin ohjeessa luki "valkokaali", mutta sen oikea käännös olisi kyllä keräkaali. Sitä löytyi kyllä. Kanan ohjeessa puhuttiin "silopersiljasta" ja olen onnellisen tietämätön siitä, mitä on silopersilja. Tulin siihen tulokseen, että se on lehtipersiljaa ja sitä ostin kaupasta. Muuten pääruoan  raaka-aineet löytyivät, jopa kirsikkaterttutomaatit, joista olin aika varma, että niitä ei löytyisi.
Ohjeessa oli myös rieskoja, joita ostin, mutta en päätynyt niitä laittamaan ateriaan, koska innostuin leipomaan tavallisia sämpylöitä. Tästä johtuen myöskään 30 minuutin valmistusaika ei ollut mahdollinen.
Jälkiruokaan olisi tarvittu cantucci-keksejä, mutta sellaisia ei löytynyt. Kaupasta tarttui mukaan galette-keksejä, jotka ovat kivoja sokerisia kuivia keksejä. Kuvan perusteella cantucci-kekseissä oli ehkä jotain suklaista, joten lopullisesssa toteutuksessa käytin sitten suklaaraastetta yhdessä galette-keksien kanssa. 

Broileri:
Fileet olivat vähän liian "pieniä", joten niiden täyttäminen ei oikein onnistunut. Täyte oli käytännössä osittain fileen päällä. Silti paistaminen onnistui molemmin puolin ja maku oli todella taivaallinen. Parasta kanaa varmaan, mitä olen kotona saanut. Tästä tulee selkeästi yksi uusittavista ruoista.Kuvan perusteella karmean näköistä, mutta ei se reaalissa ihan noin huonon näköinen ollut.

Paistetut terttutomaatit papujen kera:
Tässä siis parsa korvattiin pavuilla. Maustaminen tehtiin lähinnä tuoreilla yrteillä ja suolalla. Aika mauttomiksi jäivät. Ehkä tavalliset mausteet kuivatuista yrteistä toimisivat paremmin. Ulkonäöllisesti pärjäsivät keittokirjan kuville huolimatta siitä, että parsat korvattiin pavuilla.

Kaalisalaatti:
Kammottavaa. Kaali oli kuivahkoa ja siihen sipulin ja sitruunan lisääminen ei auttanut asiaa. Tehdäkseni siitä siedettävämpää käytin aiemmasta reseptikokeilusta jääneen cantaloupe-melonin loput, mutta se ei parantanut makua riittävästi. Tämä ruoka päätyi maistelun jälkeen roskikseen.

Rieskat:
Ohjeessa tehtiin myös rieskoja, joihin siveltiin kanan täyttämisestä jääneet mausteseoksen jämät. Ehdin kuitenkin putsata jo leikkuulaudan ja olin tehnyt itse sämpylöitä, joten nämä jäivät välistä. Omat sämpylät olivat herkullisia :-).

Mocktail:
Tulipa kokeiltua: tuoretta minttua, puristettua appelsiini- ja sitruunamehua ja kivennäisvettä. Ehkä kesällä janojuomaksi toimisi paremmin. Ruokajuomana ei minusta kovin kummoista. Ei varmastikaan päädy uusintojen listalle.

Jäätelökahvi:
Päädyin tarjoamaan kahvin erikseen. Jäätelöpallon päälle ripottelin suklaaraastetta ja murensin galette-keksejä. Kiva pieni makea kahvin rinnalle ja pienellä lisäkoristelulla vähän persoonallisempi jälkiruoka kuin jäätelöpallo, johon päälle laittaisi suklaakastiketta purkista. Mintun lehdenkin olisi voinut laittaa koristeeksi, jos olisi halunnut vähän väriä.

Koko ateria (ilman jälkiruokaa):